Kotiin paluu

Moikka taas!
Kotiin paluu on joillekkin todella helppoa kielimatkan jälkeen ja joillekkin se voi olla täysin ylitsepääsemätöntä. Jos olet ollut kielimatkalla tai vaikka vaihto-oppilaana, niin varmasti tunnistat ainakin jonkun seuraavista asioista.

Se tunne kun menet viimeisenä päivänä nukkumaan ja tiedät, että se tulee olemaan todennäköisesti sun viimeinen yö siinä sängyssä.

Se tunne kun heräät viimeisenä aamuna ja sun huonekaveri kysyy sulta millaiset fiilikset sulla on.

Se tunne kun haluat vaan lähteä juoksemaan jonnekkin, niin että kukaan ei löydä sua ja sä saisit pysyä vaan siellä.

Se tunne kun sun host-perhe alkaa kyselemään millaisilla fiiliksillä lähdet kotiin ja sun tekisi mieli vaan lyödä, koska et halua puhua aiheesta.

Se tunne kun pakkaat kaikki sun viimeisetkin tavarat matkalaukkuun ja nostat sen oven eteen odottamaan taksia.

Se tunne kun käyt makaamaan viimeisen kerran siihen sänkyyn, jossa olit nukkunut monta viikkoa.

Se tunne kun tiedät, että sun huonekaveri tulee olemaan kohteessa vielä monta kuukautta ja olet vain niin kateellinen.

Se tunne kun sun pitää halata niitä ihmisiä siellä viimeisen kerran ja sanoa moikat.

Se tunne kun et tiedä tuletko koskaan enään tapaamaan kyseisiä ihmisiä.

Se tunne kun taksi kuski kysyy onko kaikki hyvin kun näytät ihan masentuneelta ja surulliselta.

Se tunne kun taksi kuski varmistaa vielä sun terminaalisi, kun aletaan lähestyä lentokenttää.

Se tunne kun sun kaikki tavarat on pois autosta ja sun kuski toivottaa sulle hyvää kotimatkaa.

Se tunne kun kaikki ihmiset on niin iloisen näköisiä lentokentällä.

Se tunne kun et vaan halua mennä sen turvatarkastuksen läpi, koska tiedät, että sen takana on sun lentokone, joka vie sut takaisin kotiin.

Se tunne kun menet sun portille ja ihmiset puhuvat Suomea ja ovat innoissaan kun pääsee takaisin kotiin.

Se tunne kun lentokoneen pyörät irtoavat maasta ja tiedät, että sun kotimatka on virallisesti alkanut.

Se tunne kun lentoemäntä tulee sun viereen istumaan ja kysyy onko kaikki hyvin.

Se tunne kun kapteeni kertoo, että aloitetaan laskeutuminen.

Se tunne kun lentokoneen pyörät osuvat maahan ja sua alkaa itkettämään.

Se tunne kun kävelet Helsinki-Vantaalla hakemaan sun matkalaukkua ja vieläkin kaikki ihmiset näyttää niin iloisilta.

Se tunne kun kävelet niistä ovista ja sun äitipuoli odottaa sua hymyillen, mutta sä et vaan voi kertakaikkisesti hymyillä, koska siinä tilanteessa ei ole mitään iloista.

Se tunne kun koko kotimatkan sulta kysellään millaista siellä oli ja eikö olekkin kivaa olla takaisin Suomessa.

Se tunne kun olet ollut yli kuukauden jo Suomessa, eikä tässä ole vieläkään mitään positiivistä.

Se tunne kun jokainen asia minkä olet sanomassa meinaa sulla suustasi Englanniksi, kunnes tajuat, että ei me täällä Suomessa puhuta Englantia.

Se tunne kun haluat vain lähteä takaisin.

Se tunne kun susta tuntuu, että sun sydämestä olisi viety iso pala samalla kuin ne lentokoneen pyörät irtosivat Lontoon lentokentältä.


Jokaiselle kotiin paluu on erilainen. Yleensä kuitenkin ihmisten mielestä on kiva päästä kotiin puhumaan tuttua kieltä ja näkemään ne tutut naamat. Mulle tää kuitenkaan ei oo mitenkään luonnollista. Tällä hetkellä ei ole mitään muuta mielessä, kun se, että pääsisin lähtemään takaisin ja mulla olisi mahdollisuus nähdä ne kaikki mun kaverit ja Lea ennenkun sekin lähtee takaisin kotiin. Mulle siitä lähdöstä teki ehkä vaikean myös se, että mä en nukkunut mun viimeistä yötä mun host-perheessä. Mä olin yötä mun kaverin luona ja se kun sun pitää sanoa moikat todella aikaisin aamulla ja haluaisit vaan todellisuudessa käpertyä sinne peiton alle takasin.

Toivottavasti kaikki, jotka tulevat kielimatkoiltaan ja kielikursseiltaan lähiaikoina tai on jo tullut, niin muistaa, että aina voi lähteä takaisin jos siltä tuntuu. Vaikka mullekkin sanottiin noin monta kertaa, en siltikään halua uskoa ja kuunnella, koska tällä hetkellä voisin lähteä vaikka nyt heti.

Olen kuitenkin päättänyt, että mä pääsen Britteihin opiskelemaan viimeistään lukion jälkeen. Ja aijon todellakin pitää siitä kiinni. Älkää luopuko teidän unelmista vaikka kuka sanoisi, että se on mahdotonta. Tässä maailmassa mikään ei ole mahdotonta. Kaikki on mahdollista, jos vain jaksaa tehdä hulluna sen eteen hommia ja on valmis näkemään vaivaa.

Lisa-Marie